Piia politiikassa

Lähdin mukaan politiikkaan yliopistossa opiskellessani. Minulle vaikuttaminen, yhteisten asioiden hoito oli aina kuulunut kaikkeen tekemiseen, jo koulussa olin mukana oppilaskunnassa ja halusin aina edistää yhteisiä asioita.

Yliopiston edustajistovaalien jälkeen lähdin ehdolle kaupunginvaltuustoon ja tulin valituksi varavaltuutetuksi ja kaupunginhallituksen varajäseneksi vuonna 2004. Sillä kaudella toimin myös seuraajana ammattiopetuslautakunnassa ja satamalautakunnassa. Vuonna 2008 minut valittiin valtuustoon varsinaiseksi jäseneksi ja samalla myös kaupunginhallituksen jäseneksi.

Vuoden 2013 vaaleissa tulin jälleen valituksi valtuustoon ja samalla myös sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajaksi. Ne vuodet opettivat paljon yhteisvastuusta, rakentavasta politiikasta, muutoksesta ja erilaisten tarpeiden ja tahtotilojen yhteensovittamisesta. Toimin sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajana kesään 2020 asti. Tuona aikana sairaanhoitopiirissä toteutettiin muun muassa valtava Yksi sairaala -uudistus sekä päätettiin uuden T3-sairaalan rakentamisesta.

Valtuustokaudella 2017-2021 toimin myös valtuustoryhmämme puheenjohtajana ja vuodesta 2019 alkaen kaupunginhallituksen jäsenenä. Kuntavaaleissa 2021 minut valittiin uudelle kaudelle kaupunginvaltuustoon ja kasvatuksen ja opetuksen apulaispormestariksi Turussa. Toimin siis paitsi kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsenenä niin myös kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtajana ja saan tehdä vaikuttamistyötä täysipäiväisesti.

Kaupunginhallituksen pöytäkunta 2008-2012
T3-sairaalan peruskiven muuraustilaisuudessa.
Minä ja Petra Peltonen valtuustossa.

Minä uskon yhteistyön voimaan. Olen toiminut yhteisten asioiden puolesta jo pitkään ja tiedän, että ilman yhteistyötä ei voi saavuttaa mitään. Ei ainakaan pitkäjänteisesti. Asiat ovat monitahoisia, ne vaikuttavat moniin ja kaikki pitää huomioida. Silloin on tärkeää, että yhdessä löydetään ne keinot, jolla päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Toisinaan se vaatii kompromisseja, mutta toisessa kohtaa huomaa, että taas pääsee lähemmäs omia tavoitteita, kun on toisessa kohtaa ymmärtänyt antaa periksi.